Asia, josta haluan ehdottomasti valittaa, ovat ihmisten asenteet erilaisuudesta.
Ollessani vielä koulussa (n. puoli vuotta sitten) käytiin käytävällä kiivasta keskustelua homoudesta. Korviini suorastaan _sattui_ kommentti: " homous on sairaus."
Olen käsittänyt, että vain vanhat, paatuneet, kaavoihin kangistuneet, uudistautumishaluttomat kurpat ajattelevat näin, mutta että jouduin kuulemaan tämän kommentin alle parikymppisten nuorten suusta. Raivostuin, suorastaan kihisin.
En itse edusta tätä vähemmistöryhmää, mutta en voi sietää ihmisten tuomitsemista, varsinkaan jos tuomitsemassa ovat abivuotta viettävät, kaikkitietävät teinit, jotka luulevat olevansa niin älykkäitä ja hyviä ihmisiä, että heillä on varaa luokitella ihmisiä.
Minun mielestäni homous ei todellakaan ole sairaus, synti tai mikään pahe, ja minua inhottaa se, että lapset toistelevat vanhempiensa asenteita sanoin ja teoin, sokeasti ja ajattelematta itse. Tavallaan ymmärrän siis ilmiötä. Totta kai tehdään aluksi niin kuin vanhemmat ovat opettaneet, kunnes osataan ajatella itse. Mutta toivoisin kovasti, että tämä ajattelu alkaisi hiukan aiemmin, eikä sitten joskus kuolinvuoteella.
Inhoan yli kaiken sitä, että toisia tuomitaan helvettiin, kuolemaan, syntiin ja kaikkeen mahdolliseen pahaan, ja heiltä kielletään ihmisoikeuksia heidän seksuaalisen suuntautumisensa tai muiden ihmiseen rakennettujen piirteiden vuoksi.
En suinkaan usko, että syynä tälle ahdasmielisyydelle ovat uskonnot, tai se, etteivät ihmiset usko. Uskon, että syynä tälle inhottavalle ilmiölle ovat muut ihmiset. Siis ihmiset, jotka eivät hyväksy sitä tosiasiaa, että meitä on monenlaisia, eikä ihminen ole mikään jumala. Me olemme kaikki samanarvoisia varakkuuteen, arvoihin tai mihinkään ihmisen piirteisiin katsomatta. Me olemme kaikki samaa, eikä ihmisiä kuulu arvottaa. Mikä sinä olet tuomitsemaan muiden elämäntapoja, olivat ne sinusta sitten saatanallisia tai hihhuleita?
Erityisesti minua kosketti pastori Laura Mäntylän haastattelu Ylen Inhimmillisessä tekijässä. Kuinka "hurskaat", muka niin uskovaiset ja hyvät ihmiset voivat olla niin julmia toiselle ihmiselle, joka yrittää vain auttaa? Kuinka jotkut kehtaavat tuomita toisen ja väittää viljelevänsä jonkinlaista totuuden sanaa? Kristinuskossa ei itsessään ole mitään pahaa, mutta se, että sitä tulkitaan päin helvettiä, on pahin vitsaus mitä täällä on tapahtunut. Ylipäätään se fakta, että muinaisia _ihmisten_ kirjoittamia kirjoituksia tulkitaan, aiheuttaa maapallolla ongelmia.
Onko sillä väliä, miten rakastaa ja levittää hyvää? Eikö riitä että tekee hyvää muille, miksi se pitäisi tehdä juuri Sinun tavallasi? Maailma on rikkaampi paikka, jos jaamme kokemuksemme, emmekä hylkää ketään.
En pidä myöskään luokittelusta "ihmiset" ja "eläimet", aivan kuin olisimme jotain hienompaa tai kehittyneempää. Kuinka helvetissä voimme tietää, mitä eläinten päässä liikkuu? Ehkä heillä on jokin hienovaraisempi tapa kommunikoida, ties vaikka madot kehittelisivät jo omaa multahiukkaskiihdytintään viestien toisilleen kaavoja suodatettujen multakökkäreitten avulla. Ja jos pään koko olisi jotenkin suhteutettu yksilön älykkyyteen, sehän tarkoittaisi elefanttien ja monien muiden eläinten olevan meitä huomattavasti älykkäämpiä.
En ihmettelisi, vaikka asia näin olisikin, on meinaan niin hölmöä meininkiä tällä pallolla. Kaikki se materialismi, mitä ihmiset harrastavat. Palkan määrä = ihmisen arvo? Ei kovin looginen yhtälö minusta.
