Maria

Kuuntelen ville leinosen Maria -biisiä, ja se iskee niin hitosti. En muista tarkalleen, miten kiinnostuin Ville Leinosesta, mutta ehkä se johtui jonkinlaisesta lukiossa kokemastani Kauko Röyhkä -kaudestani, ja hänestä kun hehkuu samantyyppinen karisma.

"Maria, kun aallot pyyhkii pitkää hiekkarantaa, Maria, mä saavun kiinni sun vartaloosi"

Viime yön uneni ehkä jotenkin sai minut muistamaan tämän biisin ja artistin olemassaolon.

On erikoista, että juuri lukion aikana kiinnostuin tällaisesta iskelmä -genren muusikosta, kun kaveripiiristäni ei löytynyt yhtään henkilöä, joka kuuntelisi lähellekkään tällaista musiikkia. Jos en täysin väärin muista, he tuntuivat tykkäävän melko pinnallisesta musiikista. VÄHÄKÖ TÄÄ ON HYVÄ BIISI TÄÄ SEXY BITCH. Voi *ittu sanon minä. Kuuntele vaan sitä biisiä, juuri tuon takia en käy Onnelassa kirveelläkään. Paitsi jos on tuhannen kännissä, ja sellaista tapahtuu niin harvoin, että ainakin "minä + Onnela = mukava olo" on mahdoton yhtälö.

Onnelassa käyvät naiset, jotka toivovat löytävänsä sieltä onnettomien aivovammaisten joukosta elämänkumppanin sekä miehet, jotka haluavat pillua. Siellä käy kuulemma myös naisia, jotka tykkäävät pitää hauskaa tanssimalla ja kavereidensa kanssa. Jos hauskanpito merkitsee Onnelaan menemistä, siinä tapauksesa inhoan tanssimista ja inhoan pitää hauskaa. ( PS. tiedän että se on nykyään Tivoli, mutta ei nimi miestä muuta.)

Minäpä kerron teille mikä on musta hauskaa tekemistä.

-Snorklaus kirkkaassa vedessä, kalojen keskellä
-musiikin kuuntelu, tekeminen, soittaminen, laulaminen
-kirjoittaminen
-keskustelut hyvässä seurassa
-innovointi, ideointi vaikkapa sitten aiheesta ulosteen laadun parantaminen
-nykyään jooga, myös taistelulajien pariin palaaminen olisi ihanaa
-itsensä kehittäminen, tiedollisesti, henkisesti ja fyysisesti
-elokuvat
-MEGAZONE!! mahtava isojen poikien ja tyttöjen laser-peli
-luonto ja siellä oleilu
-stand up -keikat
-puuhailu, remppaus, väsäily, luominen
- ja olen päässyt ineen jopa lukemiseen
-ruuanlaitto ja leipominen
-kirpputorien penkominen


Palataan ihmisiin. Joissakin ihmisissä on sitä jotain, ja sellaisista ihmisistä vain yksinkertaisesti joko pidän tai en pidä. Ihmisistä hehkuu jokin olemus jo heti ensi tapaamisella. Yksinkertaistetusti se tunne, mikä jostakusta syntyy on joko negatiivinen tai positiivinen. Tiedän, kehen voi luottaa ja kehen ei, ja tutustun näistä tuntemuksista huolimatta. Ne tunteet osoittautuvat ihmissuhteen etenemisessä aina oikeiksi, nimimerkillä "en ole erehtynyt näissä tuntemuksissani koskaan." Sanotaanhan sitä, ettei kannattaisi olla ennakkoluuloinen, ja sen vuoksi en ole näitä tuntemuksia kuunnellutkaan niin paljon, että olisin jättänyt johonkin tutustumatta ensivaikutelman perusteella.

Sen vain jotenkin tietää heti, kenellä on puhtaat jauhot pussissa ja kuka haluaa vain mielistellä, kuka ajaa ystävien hankkimisella omia etujaan ja kuka haluaa aidosti ja vilpittömästi tutustua juuri sinuun. 

Olenkin ollut siinä mielessä siunattu, että en tunnistaisi näitä ihmistyypejä varmaankaan jos en olisi tuntenut niin monenlaisia ihmisiä. Monet näistä ihmisistä olen jättänyt tietoisesti taakseni, koska olen kokenut heidän todelliset, piilotetut luonteensa niin erilaisiksi kuin mitä itse olen. En halua olla pinnallisten ihmisten kanssa tekemisissä. Heidän elämänkatsomuksensa ja näkemyksensä eivät ulotu kovin kauas heidän asuinympäristöstään, ja sehän minua heissä vituttaakin. Heidän kanssaan ei ikinä pääse syventymään keskusteluihin, missä voisi edes vähän poiketa puheenaiheista muoti, raha, vastakkainen sukupuoli, ulkonäkö, ammatti.  Heidän käsityksensä maailmasta ovat niin jäykkiä ja täynnä defenssintäyteisiä, ettei kannata edes yrittää.

Oikeastaan olen tullut siihen lopputulokseen, että ihmiset, jotka kadehtivat, puhuvat muista pahaa, kompensoivat elämänsä puutteita materialla, joiden elämä perustuu lähes yksinomaan kompensaatioon, ovat vain epävarmoja omasta tiestään ja itsestään. Siinä vain häiritsee se, että kun helpomminkin voisi asiaan suhtautua.

Jos tekee muille pahaa, koska itsellä on paha olo, eikö olisi hieman helpompaa helpottaa oloa esimerkiksi ottamalla tavoitteita elämälle ja fokusoitumalla niihin, sen sijaan että teet hallaa muille? Kyllä ne hyväitsetuntoiset ihmiset pääsevät elämässä eteen päin, olit sinä sitten mitä mieltä tahansa, koska ne ihmiset eivät välitä paskan vertaa sinun mielipiteistäsi. Sen vuoksi pahat ajatuksesi eivät voi kampittaa näitä ihmisiä. He jatkavat menestymistään, ja sinä jäät elämässä kitisemään paikoillesi, koska kulutat kaiken energiasi muiden haukkumiseen.

Olisko strategiamuutos kohdallaan?

Tämä taitaa olla oikea ajatusoksennuksien päivä. No, jos joku ei tajua kirjoituksistani mitään, voin aina perustella asian sillä, että tämä on minun blogini ja nämä ovat minun aivopierujani.

Tähän loppuun on hyvä sanoa, että elämän kauneimmat ja kauheimmat asiat ovat juuri sen laatikon ulkopuolella, missä suurin osa ihmisistä elää. Olen tutustunut täällä Turussa niin ihaniin, aitoihin, henkeviin ihmisiin, että se tuntuu lähes määrätyltä. Kerrankin ihmisiä, joiden kanssa on todella paljon yhteistä ja voi heti ensi hetkestä lähtien kertoa heille, miltä tuntuu ja mitä ajatuksia päässä liikkuu, ilman että tulee "VÄHÄN SÄ OOT OUTO" tai " VÄHÄ TYHMÄÄ" tai " EMMÄ TAJUU MITÄ SÄ SELITÄT " tuomioita. On niinku porukka tiättex samalla aaltopituudella!


Lisäksi täytyy vielä kiittää vanhoja ystäviä olemassaolostaan, koska he eivät ole koskaan lakanneet olemasta samalla aaltopituudella. Kiva vaan huomata, että täälläkin on saanut lisää ihania ystäviä. Ja kiitos elämä, että minulla on myös ihana mies, jonka kautta näihin uusiin ihaniin ihmisiin olenkin tutustunut!