Näkökulmia kannabis-keskusteluun

Mielestäni kannabiskeskustelua on kaikkein rakentavinta lähestyä näkökulmasta, jonka mukaan kannabis-kysymykseen ei ole oikeaa eikä väärää vastausta. Tämä olkoon siis keskustelun lähtökohta, että päätöspiste. Itse olen käytön ja kotikasvatuksen dekriminalisoinnin kannalla, mutta en ole varma mielipiteestäni kannabiksen myynnin kohdalla.

Mitä iloa kannabiksen laillistamisesta meille olisi?

Ehkä jo kulunein perustelu kannabiksen laillistamiselle on muistuttaminen 1919-1932 vallinneesta kieltolaista. Alkoholi oli tuolloin kielletty, mikä johti siihen, että alkoholia ostettiin pimeiltä markkinoilta ja tämä tietysti työllisti poliisia lisääntyneiden pidätysten ja takavarikointien merkeissä, puhumattakaan terveydenhuollon kuormituksesta kasvaneiden metanolimyrkytystapauksien ansiosta. Alkoholin valmistuksen ja käytön ollessa laitonta, valvontaakaan ei sen tuotannossa esiintynyt.

Toinen yleinen perustelu kannabiksen laillistamiselle Suomessa on, että kannabis on enemmän tai vähemmän laillista muissakin euroopan maissa. Kieltolakia käytetäänkin esimerkkinä siitä, kuinka tiettyjen hyödykkeiden kieltäminen aiheuttaa enemmän kuluja valtiolle, ja enemmän ongelmia yksilölle.

Tästä en voi olla kuin samaa mieltä. Päihdelainsäädäntömme on paradoksaalinen. Tupakka ja alkoholi ovat laillisia vaaroistaan huolimatta, mutta kannabis puolestaan laitonta, vaikka itse aineeseen kuolleita ei ole tilastoitu yhtään. Tuoreiden tutkimusten mukaan kannabis saattaa kuitenkin laukaista psykoosia tai aikaistaa sen puhkeamista. On myös esitetty, että henkilön geneettisellä taipumuksella olisi yhteys kannabiksen käytön laukaisemaan psykoosiin.  -->lähde

Harva tietää geneettisestä perimästään juurikaan. Mikä on riskisi sairastua skitsofreniaan? Jos kannabiksen käyttö todellakin lisää psykoosin riskiä, oletko valmis ottamaan riskin mielenterveytesi kanssa?

Toki alkoholin käytössä on myös mielenterveydellisiä vaaroja. Toisilla on geneettisesti suurempi riski sairastua alkoholismiin kuin toisilla, puhumattakaan alkoholin runsaan käytön aiheuttamista fyysisistä ongelmista tai juuri alkoholin käytön laukaisemista psyykkisistä sairauksista.

Dekriminalisoinnista kehkeytyisi mahdollisesti uusia ongelmia vanhojen jatkeeksi, tai ehkä jotkin alkoholin aiheuttamat ongelmat vähenisivät, tilalle tulisi pilven aiheuttamia ongelmia. On kuitenkin turha väittää, että pilven laillistamisesta kaikki maailman ongelmat häviäisivät. Ei mikään ihmeaine pysty sellaista yksin tekemään. Positiivista kuitenkin olisi, että rikolliset tahot vähentäisivät aivan varmasti toimintaansa tämän huumeen välityksessä, ja nykyinen laiton kotikasvatus tulisi lailliseksi. Rikollisuus saisi siis lakipykälän siunauksen toiminnalleen ja tämä normatiivinen muutos tekisi pahasta asiasta hyvän.


On kieroa, että lain kirja sosiaaliskulttuurillisten normien kera määrää sen, mikä on oikein ja mikä on väärin.  Ymmärrettäväähän se myös on, sillä mitä me tampio-ihmiskunta olisimmekaan saavuttaneet ilman tätä jaloa järjestelmää. Oikea ja väärä, lainsäädäntömme, normistomme ovat muodostamassa ihmisen kehittämää konstruktiivista systeemiä.

Kieltämättä Suomessa järjestelmä tuntuu epäreilulta ja oudolta, kun alkoholia ja tupakkaakin myydään tiedostaen, että molemmat aiheuttavat vakavaa riippuvuutta, kuolemia, sairauksia ja mielenterveysongelmia. Myös sosiaaliset ongelmat ovat suurelti olleet läsnä "hyvinvointivaltiossamme," kun alkoholisoituneet vanhemmat sukupolvi toisensa jälkeen asettavat lapsensa toissijaiseen asemaan.

Alkoholi ei ole ainoa näiden ongelmien aiheuttaja.
Eikä alkoholin laillisuudella ole tekemistä sosiaalisten ongelmien kanssa, sillä suomalaisilla tuntuu olevan vakavia päihdeongelmia, oli kyse mistä tahansa päihteestä.

Lääkenarkomaanit ja vahvojen huumeiden käyttäjät aiheuttavat aivan yhtä lailla traumoja lapsille. Ei lapsia kiinnosta missä aineissa vanhempi on, kun vanhempi ei ole joko henkisesti tai fyysisesti kuitenkaan läsnä, oli hän sitten pilvessä tai kännissä. Tieto siitä, missä päihteessä äiti tai isi on ollut koko lapsuuden ajan, ei auta pätkän vertaa traumojen selvittämisessä. Nämä traumat ovat ikuisia, oli kyse sitten vanhempien pilvenpoltosta tai viinan litkimisestä.

Tarjoaa päihdettä sitten jumala tai jeesus, päihteitä käytetään. Sinänsä on samantekevää, tarjotaanko päihteitä valtion puljusta vai naapurin sedän parvekepuutarhasta.


Lasten päihteidenkäyttöä voi vähentää kriminalisoimalla päihteitä myös aikuisilta, sillä kun valtavirta aikuisista ei käytä jotakin päihdettä, on todennäköisempää ettei aikuisesta mallia ottava lapsikaan käytä kyseisiä kiellettyjä päihteitä. Aikuisen malli on se, minkä varassa lapsi oppii.

Aikuisen mallin seuraaminen pätee myös alkoholinkäytössä. Suomalainen alkoholikulttuuri on mielestäni halveksuttavan inhottava. Kun suomalainen juo alkoholia, on hänellä useimmiten tarkoituksena päihtyä. Suomalaiselle viini ruuan kanssa on korkeakulttuuria, hienostelua, rikkaiden puuhaa. Alkokin menee kiinni klo 21.00 ja vahvoja alkoholijuomia saakin ostaa vain Alkosta tai baarista. Suomalaisen ongelma ei ole se, että alkoholi päihdyttää, vaan se, ettei suomalainen osaa käyttää alkoholia. Suomalainen vetää PERSEET OLALLE kun otetaan viiniä, siideriä, olutta, viinaa, ihan mitä vain. Sama pätee varmasti myös muiden aineiden käytössä, koska kyse on päihdekulttuurista, ei siitä miten päihdettä kuuluu käyttää. Suomalainen vetää mitä tahansa ainetta, kunnes ollaan perse ja aivot turtana vaikka sitten aspiriinista.

Tämä taas johtuu siitä, että suomalaista, varsinkaan suomalaista miestä ei ole perinteisesti opetettu käsittelemään tunteitaan. Suomalainen opetetaan jo lapsesta häpeämään, vähättelemään itseään ja olemaan hymyilemättä. Suomalainen mies on siitä onnettomassa asemassa, että vaikka hän on keskimäärin lempeä ja herkkä, kulttuurin normit kieltävät häntä osoittamasta feminiinisiä piirteitään. Helvettiin tuommoinen heteronormatiivisuus. Missä niin lukee, että mies ei saa tehdä näin eikä naisen kuulu tehdä näin? Kenen mielenterveys tuollaista kestää?

Kyllä suomalaisella miehellä on tarve itkeä, tarve valittaa, tarve puhua tunteistaan. Kukaan ei vaan opeta, että miten se tapahtuu! Siksi pitää juoda viinaa ja turruttaa itsensä, kun on niin paha olla. Sama naisten kohdalla. Monien mielenterveysongelmat johtuvat ratkaisemattomista asioista, ei alkoholista tai huumeista. Entäs jos sen huumevalistuksen ja kieltojen suhteen opetettaisiinkin solidaarisuutta ja rakkautta? Auttaisiko se mielenterveysongelmiin ja päihdeongelmiin? KYLLÄ se auttaisi. Ei tarvitsisi kieltää, kun kannustus oikeisiin valintoihin riittäisi. Lopulta on kyse näinkin yksinkertaisesta asiasta. Eivät ne kiellot loputtomiin auta.

Euroopan muissa maissa päihdeongelmat ovat huomattavasti helpompia ratkaista, kun sosiaalinen ilmapiiri on paljon avoimempi. Ihmisillä on Välimeren maissa perheet, joihin he voivat aina tukeutua, ja he usein asuvatkin koko ikänsä lapsuudenperheensä kanssa tai ovat ainakin todella läheisiä. Jos työ lähtee alta, on sentään perhe. Jos vaimo jättää, äiti ei jätä. Eikä Euroopassa keskimäärin näytetä sellaista mallia ihmisille, että kännissä örveltäminen olisi ok, ja baaritkin menevät aikaisemmin kiinni kuin täällä. Lisäksi alkoholia saa melkein mistä vain, mihin kellon aikaan vain. Onko näissä maissa alkoholismia samassa mittakaavassa kuin Suomessa? No ei ole.

Alkoholinkäyttö ei ole missään päin maailmaa yhtä suuri tabu kuin Suomessa. Avoin tunteiden ilmaisukaan ei ole muualla yhtä vammaista kuin täällä pohjoisessa. Nämä kaksi kun ympätään yhteen, saadaan päihdeongelmaisten tiivis keskittymä, oli laillisia päihteitä sitten 100 tai 2.



Ongelma on siis suomalainen mentaliteetti ja tätä mentaliteettiä ylläpitävä kulttuuri ja lainsäädäntö, ei itse kannabislainsäädäntö. Pikemminkin laki suvaitsevaisuudesta ja lähimmäisenrakkaudesta tulisi tarpeeseen, ja sitten se kannabiksen laillistaminen.